6 outoa ja järkyttävää Deep Web videota

VAROITUS
Seuraava artikkeli sisältää järkyttävää materiaalia, jota en suosittele nuorten tai herkkien ihmisten lukemaan.

1. Blank Room Soup

Blank Room Soup, video jonka moni on varmaan jo nähnytkin on mysteerinen video jossa mies itkee ja syö kulhosta jotain mistä emme tiedä. Kaksi kummallisen näköistä hahmoa istuvat hänen vierelleen ja taputtavat miestä olkapäille samalla kun hän jatkaa epämääräisen ruuan syömistä. Jotkut sanovat että kulhossa on ihmisen osia ja että nuo kaksi hahmoa pakottavat miestä syömään niitä. 

Videosta on saatu selville että kaksi hahmoa ovat RayRayVision, entisen Youtube kanavan maskotteja. RayRayn tekijään, Raymond Percyyn otettiin yhteyttä ja hän kertoi että RayRay oli yksi hänen projekteistaan. Hahmo nimeltä RayRay esiintyi lavalla hauskuuttaen ihmisiä. Yhtenä keikka-iltana, hän oli jättänyt puvut jonkun baarin takahuoneeseen. Tultuaan takaisin molemmat puvut olivat kadonneet. Hänelle jälkeenpäin lähetettiin tämä video. Muuta emme tästä oudosta videosta tiedäkkään. Onko kulhossa oikeasti ihmisen osia vai syökö mies vain kanakeittoa?

2. Hamburger Lady

Lyhyt filmi joka kertoo naisesta nimeltä Hamburger Lady.

 Hamburger Lady on alunperin kappale jonka on tehnyt Throbbin Gristle, ja sitä pidetään yhtenä maailman pelottavampina kappaleena jota on koskaan äänitetty. Kappale kertoo naisesta joka joutui sairaalaan vakavan tulipalon takia. Kaikki kutsuivat häntä "Hampurilais naiseksi" koska hänen ihonsa oli niin pahasti palanut että se muistutti hampurilais pihviä.

Videossa välähtää erilaisia kuvia ja tekstejä, jotka kertovat jonkinlaista tarinaa hänestä. Ihmiset sanovat että video oli vain jonkun projekti ja se tehtiin vitsillä, mutta se voi silti pitää sisällään jonkinlaista viestiä.

3. Tallomis videot/ Tallomis porno

En halunnut linkata tähän oikeaa materiaalia mutta tässä on pieni uutis pätkä aiheesta.

Tallomis videot/tallomis porno ovat videoita, jossa tallotaan eläimiä kuoliaaksi. Yleensä videossa näkyy naisia korkokengissä ja paljastavissa vaatteissa ja pieniä eläimiä, usein kotieläimiä kuten kissoja ja koiria. Naisille maksetaan tuhansia euroja videoista. Videot ovat olleet niin suosittuja Deep Webissä, että niistä on tullut fetissi joillekkin ihmisille ja saavat niistä mielihyvää. Katsojat voivat päättää mitä eläimiä tallotaan, miten niitä tallotaan ja mitä he haluavat että naisilla on päällä.

4. Video from the Deep Web - Young Girl Kidnapped

En usko että kovin moni tietää tästä videosta. Sanotaan, että videossa näkyvä nainen otettiin töihin hoitamaan ja siivoamaan taloa, mutta talon omistaja palkkasi hänet toisesta syystä. Sanotaan, että mies joka omisti talon piti yllä Deep Web sivustoa jossa pystyi live streamin kautta katsomaan kuinka hän kidutti naista. Nainen onnistui lukitsemaan itsensä huoneeseen jossa kamera oli. Huoneessa ei ollut vettä ja vain vähän ruokaa, ja hän kirjoitti pahvin palaseen seuraavasti:

"Minulla on ruokaa kahdeksi päiväksi, ei vettä." Hän kirjoitti pahvin toiselle puolelle:

Jos joku näkee tämän Internetissä, tule etsimään minut. Auta minua.

Videossa näkyy kuinka nainen säikähtää kun yhtäkkiä joku yrittää tulla ovesta sisään. Hän yrittää pitää huonekaluja pystyssä joilla hän tukki oven. Video loppuu kesken, eikä kukaan tiedä mitä tapahtui seuraavaksi.

5. Baby Burger

En usko että kukaan teistä pettyy siihen etten linkannut oikeaa videota tähän. Ottakaa tämä shöpö vauva älkääkä lukeko enempää.

Video alkaa kohtauksesta missä nainen ja hänen vauva ovat pöydän äärellä. Yhtäkkiä, auto ajaa pihaan ja kaksi miestä kävelevät sisään. Toinen mies kaataa naisen maahan ja toinen ottaa vauvan mukaan autoon. Videon seuraavassa kohtauksessa ollaan metsässä ja nainen on sidottu puuhun kiinni. Hän kiljuu ja itkee peloissaan. Videossa näkyy myös pieni kone jolla silvotaan puun runkoja. Miehet käynnistävät laitteen, ottavat naisen vauvan ja samalla kun nainen kiljuu kauhuissaan, he heittävät vauvan silppuriin. Miehet ottavat vauvasta jääneet palaset koneesta ja tekevät niistä hampurilaisia.

Kukaan ei tiedä onko video aito, tai onko sitä edes koskaan ollut olemassa, mutta ne jotka väittävät nähneensä videon sanovat sitä järkyttävän aidoksi. 

6. Daisy's Destruction

Peter Scully omisti yrityksen nimeltä NLF (No Limits Fun) joka maksoi tuhansia euroja ihmisille jotka saivat tehdä mitä ikinä halusivatkaan uhreilleen, eli pienille lapsille. Se pystyi olla mitä tahansa raiskauksesta kidutukseen ja murhaan. Tässä tietyssä videossa oli kolme pikkutyttöä, Daisy, Alayssa ja Cindy. Daisy oli vain kahdeksantoista kuukautta vanha videossa, Cindy oli yhdeksän ja Alayssa oli kaksitoista.

Videon sanotaan kestävän noin 45 minuuttia, Videossa kaksi aikuista, yksi nainen ja yksi mies, fyysisesti ja seksuaalisesti kiduttavat kolmea nuorta tyttöä. Hauenleukakiinnittimiä käytetään videossa paljon jotta tytöt kärsisivät enemmän. Cindyllä oli pahin kohtalo. Häntä hakattiin useita kertoja, hänen päällensä ulostettiin ja hänen ruumiinosansa leikattiin machetella. Cindy ei kuollut verenhukkaan, vaan toinen aikuinen kuristi hänet hengiltä. Onneksi kaksi muuta tyttöä pelastuivat, mutta seksuaalisen pahoinpitelyn takia, Daisy ei voi saada tulevaisuudessa lapsia.

Alkuperäinen video saatiin poistettua Internetistä FBI:n ansiosta. Joitain kuvia videosta on silti saatu tallennettua, ja niitä saattaa vielä näkyä jossain.

Hissi alamaailmaan

Ohjeet

Pelaajat: 1 pelaaja

Rakennus: 10 kerroksinen rakennus jossa on hissi

1. Mene ensimmäisen kerroksen hissiin. Varmista että olet yksin hississä.

2. Paina hissin nappia 4. kerrokseen.

3. Kun saavut neljänteen kerrokseen, älä poistu hissistä. Paina nappia 2. kerrokseen.

4. Kun saavut toiseen kerrokseen, pysy hississä ja paina nappia 6. kerrokseen.

5. Kun saavut kuudenteen kerrokseen, pysy hississä ja paina nappia 2. kerrokseen.

6. Kun saavut toiseen kerrokseen, pysy hississä ja paina nappia 10. kerrokseen.

7. Kun saavut kymmenenteen kerrokseen, pysy hississä ja paina nappia 5. kerrokseen.

8. Kun saavut viidenteen kerrokseen, nuori nainen tulee hissin sisään. Älä katso häneen päin; älä puhu hänelle. Nainen ei ole sitä miltä vaikuttaa.

9. Paina nappia 1. kerrokseen. Jos hissi alkaa nousta 10. kerrokseen 1. kerroksen sijaan, voit jatkaa. Jos hissi menee 1. kerrokseen, poistu hissistä välittömästi kun ovet aukeavat. Älä katso taaksesi äläkä sano sanaakaan. 

10. Jos saavut 10. kerrokseen, voit päättää astutko ulos vai jäätkö hissin sisään. Jos päätät mennä ulos ja jos nainen astui hissiin viidennessä kerroksessa, hän kysyy sinulta "Mihin olet menossa?" ÄLÄ vastaa hänelle tai katso häntä.

11. Olet nyt saapunut toiseen ulottuvuuteen.

Takaisin tuleminen

Jos lähdit hissistä 10. kerroksessa:

1. Sinun täytyy käyttää samaa hissiä mistä tulitkin

2. Kun astut takaisin hissiin, paina nappeja samassa järjestyksessä ja pääset 5. kerrokseen.

3. Kun saavut viidenteen kerrokseen, paina nappia 1. kerrokseen. Hissi alkaa taas menemään 10. kerrokseen. Paina mitä vain nappia mihin vain kerrokseen estääksesi sen.

4. Sen jälkeen kun saavut ensimmäiseen kerrokseen, muista katsoa ympärillesi tarkkaan. Jos joku näyttää väärältä jollain tavalla, jopa pienetkin yksityiskohdat, ÄLÄ poistu hissistä. Jos jokin näyttää väärältä, toista kohta 2. kunnes kaikki näyttää normaalilta. Voit poistua hissistä takaisin omaan maailmaasi.

En ollut tarpeeksi varovainen deep webissä osa 2

Olin vieläkin järkyttynyt siitä mitä oli tapahtunut. Poliisit olivat yrittäneet jäljittää nettisivuston, mutta ei ollut mitään tapaa saada poistettua sivuhistoriaani takaisin ja olin sattumalta törmännyt sivustoon selaillessani linkkejä. Tilanne vaikutti aika toivottomalta. Poliisi käski minua vaihtamaan kaikki tiedot itsestäni ja muuttamaan kaverilleni asumaan. Kun olin vaihtanut kaikki tietoni, päätin muuttaa kaverilleni Davidille. David oli todella rehellinen ja ahkera persoona. Hän ei koskaan mennyt kotibileisiin, ollut laiska, ollut humalassa/pilvessä, hän oli hyvin omistautunut suorittamaan lukion loppuun.

Itse asiassa, hän oli yksi harvoista lukiossani joka ei ollut mennyt deep webiin. Hän antoi minun asua luonaan kun olin kertonut kaiken kauheasta kokemuksestani. Yhtenä yönä, opiskelimme molemmat todella myöhään. Kännykkääni tuli ilmoitus. Käännyin katsomaan kuka oli lähettänyt tekstiviestin ja huomasin että viestin lähettäjällä ei näkynyt puhelinnumeroa, aivan kuten viime kerralla. Viestissä ei lukenut mitään muuta kuin "Mene tietokoneellesi". Avasin läppärini ja huomasin etten voinut hallita tietokonehiirtä.

Yritin liikuttaa hiirtä mutta se liikkui itsestään! Jollakin oli etäyhteys tietokoneeseeni. En ollut koskaan antanut etäyhteyttä kenellekkään. Yritin painaa kaikkia mahdollisia näppäimiä mutta mikään niistä ei toiminut. Huomasin että kuka ikinä olikaan tunkeutunut tietokoneeseeni, oli lataamassa ohjelmaa, todennäköisesti haittaohjelmaa enkä voinut tehdä asialle mitään.

Kuulin kännykkäni hälyttävän taas ja tällä kertaa viestissä luki "Katso ulos ikkunastasi". Olin istumassa juuri ikkunan vieressä. En tiennyt mitä ikkunaa hän tarkoitti joten katsoin ulos siitä jonka vieressä istuin. Näin miehen nojaavan valkoiseen pakettiautoon parkkipaikalla. Hänellä oli kännykkä kädessä ja kun katsoin miestä hän nyökkäsi. Kännykkäni hälytti jälleen. "Kirjoita ja paina shift-alt-f5 yhtä aikaa pohjaan jotta ohjelma käynnistyy". Kutsuin Davidin huoneeseen ja näytin mitä oli meneillään. Hän vaikutti olevan yhtä hermostunut kuin minä, mutta emme halunneet suututtaa miestä joka seisoi ulkona. David soitti poliisille heti ja kertoi minulle että he olisivat pian täällä. En käynnistänyt ohjelmaa. Hetken kuluttua sain uuden viestin. "Tulen sisään jos et tee sitä tällä sekunnilla". En tajunnut miksi se henkilö joka oli ottanut tietokoneeni hallintaan tehnyt sitä, mutten viitsinyt kysyä. Olin kyllä 99% varma että se oli jonkinlainen haitta tai vakoilu ohjelma joka on todella huonoksi tietokoneelleni.

David otti pesäpallomailan varalle jos mies pystyisi tulemaan taloon sisään. Noin viiden minuutin kuluttua, kuulimme etuoven kahvan kääntyvän. Ovi oli onneksi lukossa, mutta sitten kuulimme kun joku hakkasi ovea. Olimme molemmat todella peloissamme. Katsoin ulos ikkunasta. Mies ja valkoinen pakettiauto olivat poissa. Oven hakkaaminen muuttui vain kovemmaksi ja kovemmaksi kunnes kuulimme kamalan kuuloista raapimisen ääntä. Se kesti pari minuuttia ja sen jälkeen kuulimme askelia jotka menivät kauemmas käytävää pitkin ja hiljenivät pian. Sain uuden viestin jossa luki "Tulemme takaisin".

Viesti oikeasti pelästytti minut. Kun poliisit saapuivat, he kutsuivat minut katsomaan ulko-ovea. Seurasin heitä käytävälle ja näin että oveen oli kaiverrettu jotain. Siinä oli minun nimeni...
Poliisi alkoi tutkimaan koko rakennusta. Heillä oli mukana teknologisiin tapauksiin erikoistunut poliisi mukana joka tuli tutkimaan tietokonettani. Hän teki skannauksia ja tutki outoa ohjelmaa. Hän onnistui lopulta sulkemaan ja poistamaan sen ja kertoi että läppärini ei ollut enää turvallinen. Hän sanoi että päätiedostot olivat hakkeroitu. Poistimme kaiken läppäristä ja hän tutki kännykkäni myös. Aivan kuin viime kerrallakin, hän ei saanut selville keneltä viestit olivat tulleet. Poliisi lupasi että he pitävät poliiseja lähellä jotta samanlaista tapausta ei sattuisi uudelleen.

Seuraavana päivänä olin juuri tullut lukiosta ja olin todella väsynyt. David ei ollut kotona vielä joten menin huoneeseeni ja kaaduin sängylleni. Olin juuri sulkemassa silmiäni kunnes kuulin ääntä tulevan vaatekaapistani. Nostin päätäni enkä kuullut ääntä enää. Suljin silmäni uudestaan. Hetken kuluttua, kaapin ovet paiskautuivat auki. Hyppäsin sängystä ylös ja näin maskiin pukeutuneen miehen kävelevän minua kohti. Juoksin ovelle ja suljin sen äkkiä takanani. Juoksin ulos parkkipaikalle, käynnistin autoni ja ajoin pois niin nopeasti kuin pystyin.

Kun poliisi saapui, mies oli kadonnut. Asuntoa ei oltu tuhottu millään tavalla. Emme huomanneet että mitään olisi edes varastettu. Tänä yönä, poliisit tarkkailivat kaikkia jotka menivät tai tulivat rakennuksesta jotta he voisivat saada miehen kiinni.

Avasin läppärini ja huomasin että näytön taustakuva oli vaihtunut. Ennen siinä oli vain muutaman puun kuva mutta nyt se oli vaihdettu kuvottavaan kuvaan jossa oli mies maskin kanssa, se sama mies joka oli kaapissani. Kuvassa hän oli työntänyt veitsen vauvan silmään ja taustan perusteella hän oli jonkinlaisessa mökissä. Huomasin myös että kaikki ohjelmani olivat poissa paitsi se sama haittaohjelma jonka joku latasi. Klikkasin sitä ja huomasin että se oli jo asennettu. Aivan kuin viime kerralla, ohjelma täytti koko näytön ja livestream alkoi pyöriä. En voinut sulkea sitä. Livestream oli jonkun nuoren pojan kodista. Hän näytti noin 13 tai 14 vuotiaalta.

Ei kestänyt kauaa kunnes tajusin että katsoin poikaa hänen web kameran kautta, ilman että hän tiesi asiasta. Näin pienen chat-ruudun ilmestyvän näytölle ja joku kirjoitti sinne "Tervetuloa livestreamiimme. Olemme iloisia että te kaikki pääsitte tänne. Kiitos John että sinäkin pääsit tulemaan". Silmäni laajenivat isoiksi. Minun nimeni on John, ja he kaikki odottivat minua että katsoisin livestreamiä.

Kun katsoin ruutua, näin kun kaappi pojan takana aukesi hitaasti ja mies työkalupakki kädessään tuli ulos sieltä. Hän laittoi pakin hitaasti alas ja otti ilmastointiteippiä. Hän meni pojan taakse ja teippasi hänen suunsa. Mies otti hänestä lujan otteen. Pojan kasvoilla oli suurta pelkoa. Hän yritti huutaa muttei voinut teipin takia. Hänestä lähti kumminkin jonkun verran ääntä joten hän oli luultavasti yksin kotona.

Yritin sulkea ohjelman mutten voinut. Näin miehen ottavan ruuvimeisselin ja työnsi sitä pojan rintaan. Verta alkoi valua kun poika inisi peloissaan. Näin kyyneleitä hänen kasvoillaan kun mies työnsi ruuvimeisseliä syvemmälle ja syvemmälle ja lopuksi kiskaisi sen ulos. Sitten mies otti vasaran ja alkoi hakata sillä pojan käsiä kunnes ne eivät olleet muuta kuin sekavaa veristä massaa. Yritin kaikkia keinoja jolla ohjelma sulkeutuisi mutta mikään ei toiminut. Huomasin chat-ruudulla ihmisiä jotka riemuitsivat onnessaan ja ehdottivat miehelle mitä kaikkea hän voisi tehdä seuraavaksi.

Sitten mies otti sähkösahan, painoi sen pojan kasvoja vasten ja käynnisti sen. Poika huusi kivuissaan kun saha osui hänen silmäänsä ja verta lensi kaikkialle, jopa hieman kameraan. Tunsin kyyneleitä silmissäni. Sitten mies otti ruuvimeisselin, kaivoi sillä pojan silmät ulos ja otti ison veitsen. Hän viilsi pojan kurkun auki ja heitti hänet lattialle. Tunsin itseni huonovointiseksi. Oksensin lattialle ja kun katsoin takaisin ruudulle, ihmiset kirjoittivat kauheita asioita kuten "fap fap fap" tai "voi luoja, tuo oli niin upeaa, kiitos niin paljon kun teit tämän" jne. Näin henkilön jonka nimimerkki oli "Culture 045" joka kirjoitti ruudulle "Kiitos katsomisesta John ;)". Sen jälkeen, ohjelma sulkeutui itsestään ja ruudulla oleva taustakuva tuijotti minua. Minä hikoilin, hengitin raskaasti ja tunsin itseni kipeäksi.

Katsoessani livestreamiä, olin saanut paljon uusia viestejä. Katsoin kännykkääni ja huomasin että olin saanut todella ilkeitä ja kauheita viestejä perheeltäni ja kavereiltani! Kysyin äidiltäni mikä oli vialla ja hän sanoi "Lähetit sen kuvottavan, kauhean livestreamin kaikille! En voi uskoa tätä! Soitin jo poliisille!"

Tunsin itseni entistä sairaammaksi. Ne hirviöt olivat lähettäneet sen livestreamin kaikille läheisilleni. He olivat pilanneet elämäni parissa minuutissa. Kun poliisit saapuivat kerroin heille kaiken mitä oli tapahtunut. Onnekseni he pystyivät selittämään kaikille että se en ollut minä.

Poliisit alkoivat etsiä näitä henkilöitä, ja kuukausi myöhemmin, 4 miestä oli pidätetty. Yksi heistä oli Culture 045, toinen oli Admin 1 ja kaksi muuta heistä olivat apureita. Sivusto suljettiin ja sain uuden kännykän ja läppärin.

Voisin sanoa jonkun kauhu clichéen että saan vieläkin tekstiviestejä tai että kuulen vieläkin outoja asioita, mutta mitään ei ole tapahtunut. Heidät pidätettiin enkä kuullut heistä enää koskaan. On hyvä tietää että nuo miehet ovat nyt vankilassa, mutta se ajatus pelottaa minua että kaikki nuo muut ihmiset jotka katsoivat livestreamiä, ovat silti vapaana ja että tuolla maailmassa on varmaan tuhansia Culture 045 kaltaisia henkilöitä.

Jos joskus menet deep webiin, muista olla niin varovainen kuin pystyt.



tarinan alkuperäinen kirjoittaja: Packathonjohn

En ollut tarpeeksi varovainen deep webissä

Deep web on yksi maailman hämmästyttävimmistä asioista maan päällä. Ei siitä syystä kuinka onnellisiksi se tekee ihmiset tai mitään, mutta siksi koska se on täysin sensuroimaton paikka ihmisille. Voit sanoa mitä haluat, ostaa mitä haluat ja tehdä mitä haluat, sinulla on täysi vapaus.

Deep web oli aina kiehtonut minua, ja siihen aikaan mihin tämä tarina sijoittuu, olin lukiossa. Monet ihmiset lukiossani olivat menneet deep webiin. Siitä oli tullut trendi. Kun niin monet ihmiset olivat siinä mukana, tuntui täysin turvalliselta kokeilla sitä itsekkin.

Olin aina kuullut deep webistä kauhutarinoita, tarinoita hakkeroimisesta, järkyttäville nettisivuille päätymisestä ja jopa ihmisistä jotka pystyivät saamaan selville osoitteeni. Nämä tarinat olivat suurin syy miksi pysyin poissa deep webistä, mutta kaikki nämä ihmiset jotka käyttivät sitä joka päiväisenä hakukoneena, päätin kokeilla itsekkin. Pyysin kaveriani tulemaan kylään jotta hän voisi auttaa minua asentamaan tarvitsevat ohjelmat. Kun kaverini tuli, avasin läppärini ja aloitimme asentamaan kaiken tarpeellisen deep webiin pääsemiseen.  

Hän kertoi että käytämme ohjelmaa nimeltä Tor, joka päästää sinut deep webiin. Hän kysyi myös jos olin suunnittelemassa tekeväni jotain laitonta, vastasin kielteisesti. Ystäväni sanoi että siitä syystä hän ei lataa TAILS nimistä ohjelmaa, joka tekee deep webissä käymisestä vielä turvallisemman jos aiot tehdä jotain laitonta. 

Vähän ajan päästä. kaikki oli valmista. Minulla oli uusi ip osoite ja ystäväni kertoi lyhyet ohjeet siitä mitä tehdä ja mitä ei. Hän teki hyvin selväksi sen että kun käytin piilotettua wikiä joka oli sensuroidussa tilassa, oli epätodennäköistä että näkisin jotain sellaista mitä en olisi halunnut nähdä.

Kun olin ollut deep webissä noin kahden viikon ajan, tunsin itseni ammattilaiseksi. Olin käynyt kaikenlaisilla sivustoilla, puhunut hyvien ihmisten kanssa, tehnyt ystäviä ja jopa ostanut hiukan ruohoa. Olin muuttunut itsevarmaksi ja olin valmis sukeltamaan vielä syvemmälle.

Laitoin sensuroidun tilan pois päältä ja aloin selaamaan linkkejä. Se vei aikaa jonkun verran koska Tor oli hiukan hidas ja suuri osa linkeistä johti vain poistettuihin sivuihin. Lopulta törmäsin sivuun jonka nimi oli "All the gore".

Se oli enimmäkseen iso chat-huone jossa oli monia eri aiheita. Pystyin sietämään verisiä asioita, olin nähnyt monia väkivaltaisia elokuvia ja ihmisten mestausta ja tappamista normaalissa webissä. Kun olin selannut chatteja hetken aikaa, huomasin kuinka sairas se sivu oikeasti oli. Ihmiset näissä chat-huoneissa olivat oikeita tappajia. He kerskailivat asioista joita he olivat tehneet. Chatissä pystyi myös julkaisemaan kuvia, yksi mies nimimerkillä "Culture 045" oli yhden chatti-huoneen suosituin henkilö. Hän selitti yksityiskohtaisesti kuinka hän oli murtautunut jonkun kotiin, kidnapannut pikkutytön ja brutaalisti tappanut hänen vanhempansa piiloutumalla heidän sänkynsä alle ja viiltänyt heidän kurkkunsa auki.

Sitten hän selitti kuinka hän toi pikkutytön omaan taloonsa, raiskasi hänet, hakkasi hänet ja viilteli häntä. En aluksi uskonut miehen tarinoita todeksi, mutta hän oli julkaissut kuvia. Ne kuvat olivat järkyttävimpiä kuvia joita olin koskaan nähnyt. Lähikuvia 8-10-vuotiaasta tytöstä joissa häntä raiskattiin, hakattiin ja viilleltiin veitsellä. Culture jatkoi kuvien julkaisemista. Uusimmissa kuvissa oli tuoliin sidottu tyttö. Hän vuoti verta, itki ja oksensi. Sitten, mies näytti kuvan jossa hänellä oli pora ja porasi tytön päätä kunnes pora osui hänen kalloonsa. Kaikista unohtumattomin asia on se, että kuvassa mies oli kääntynyt kameraan päin ja... hymyili onnessaan.

Olin nähnyt tarpeeksi, ja kirjoitin chat-huoneen ikkunaan "te ihmiset olette sairaita ja ansaitsette kuolla, kuinka saatte nukuttua yöllä?" Ihmiset alkoivat heti pilkata minua, sanoen että olin vain "avuton ja oppimaton kuten se pikkutyttö kuvissa" ja että minun pitäisi "mennä pois isojen poikien netistä" . He haukkuivat minua nynnyksi kunnes Culture alkoi kirjoittamaan jotain chat-ikkunaan.

Hän sanoi "Oikeasti? Missäs asut kaveri? Olen varma että kaikki tässä chat-huoneessa haluaisivat tavata sinut". Sitten tein suurimman virheen elämässäni ja kirjoitin "Soitan poliisit ja tämä sivusto sulkeutuu". Ei kestänyt edes minuuttia kun kaikki sivustolla muuttui mustaksi ja uusi vihreä chat-ikkuna ilmestyi ruudulle. Joku henkilö, nimimerkillä "Admin1", kirjoitti boxiin. Hän sanoi "Soita poliisille ja tulet katumaan sitä". En vastannut mitään ja tartuin kännykkään. Mitä tapahtui seuraavaksi, kummittelee mielessäni tähän päivään saakka.

Kännykkäni ilmoitti että olin saanut uuden viestin. Avasin viestin ja siinä luki "Soita poliisille ja olet vainaa". Kännykässä ei näkynyt viestin lähettäjän puhelinnumeroa, siinä ei edes lukenut 'tuntematon numero', se oli vain tyhjä. Katson takaisin läppäriini ja huomasin web kamerani menevän päälle. Peitin kameran nopeasti mutta huomasin ruudulle ilmestyvän kuvan minusta kun olin kännykällä juuri äsken. Silmäni laajenivat ja pysähdyin hetkeksi kun Admin laittoi viestiä jälleen. "Laita kännykkä alas tällä sekunnilla ja älä peitä web kameraasi." Laitoin kännykkäni pois, mutta pidin kameran peitettynä, kun hän kirjoitti taas. Hän sanoi "Ok, käyttäydy noin sitten" ja heti sen jälkeen hän julkaisi koko nimeni, iän ja osoitteen chat-ikkunaan ja kirjoitti "olisi harmillista jos sinä ja lukio kaverisi yhtäkkiä katoaisitte, eikö olisikin?" Hän sanoi. Tein niin kuin hän käski ja avasin web kamerani.

Sitten hän käski minun seurata hänen ohjeita jotten voisi palata sivulle enää koskaan. Seurasin jokaista ohjetta ja kun olin valmis, sain viestin jossa luki "Äläkä edes yritä päästä sivulle uudestaan" ja niin kuin edellisessäkin viestissä, siinä ei ollut puhelinnumeroa. Soitin silti poliisille ystäväni kännykästä, mutta he eivät koskaan löytäneet sivustoa.

Jos koskaan menet deep webiin, älä ikinä vain selaile ajattelemattomasti, varsinkaan jos sinulla ei ole ohjelmaa jolla turvaat tietosi. Olin tyhmä lukiolais poika ja toivon vain että kukaan ei tee samoja virheitä kuten minä. Muutin uuteen asuntoon ja vaihdoin kaikki tietoni, mutta nään silti painajaisia tähän päivään saakka.


Jatkuu ensi tekstissä...

Tarinan alkuperäinen kirjoittaja: Packathonjohn

Historian julmimmat kidutusvälineet

Ennen vanhaan ihmisiä jotka olivat tehneet rikoksia tai muuta vastaavaa rangaistiin eri tavoin kuin nykyään. Heille ei aina annettu elinkautista vankilassa, vaan heitä kidutettiin mitä julmimmin keinoin, kuolemaan saakka.


1. "Rotta kidutus"

Uhrin paljasta vatsaa vasten laitetaan laatikko tai kulho, jonka sisällä on rotta. Laatikon päälle laitetaan kuuma hiilen palanen, joka saa rotan panikoimaan ja alkaa kaivamaan ja jyrsimään uhrin vatsaa jotta pääsisi pakoon kuumuudelta.

2. Piinapenkki

Uhri sidotaan jaloistaan ja käsistään pitkään penkkiin, jonka toisessa tai molemmissa päissä on räikällä varustettu vinssi, jolla uhria venytetään. Uhri voidaan myös teloittaa piinapenkissä repimällä raajat irti vartalosta.

Teksti lainattu osittain Wikipediasta.

3. Kuparisonni

Kuparisonnin sisään laitetaan kidutettava uhri. Sonnin alle sytytetään tuli, joka saa sisällä olevan uhrin huutamaan kivusta kun hänet kärvennetään elävältä. Kuparisonni vaimentaa huudot osittain, joka saa ne kuulostamaan eläimelliseltä, kuten sonnilta.

4. "Saha kidutus"

Uhri laitetaan roikkumaan jaloistaan ylösalaisin, joka saa hänet pysymään tajuissaan pitkän kidutuksen ajan. Sitten hänet leikataan sahalla hitaasti kahtia. Joskus uhri sahattiin vain vatsaan asti, jotta hän kärsisi enemmän.

5. "Pään murskaaja"

Laitteen metallinen levy asetetaan uhrin leuan alle. Kiduttaja kääntää uhrin pään yläpuolella olevaa kahvaa, joka työntää hänen päätään hitaasti kasaan, aiheuttaen hänen kallonsa, kuten leuan ja hampaiden murskautumista. Hänen silmänsä pullahtavat myös ulos ennen kuolemaansa.

6. Puinen hevonen

Tämä kidutusväline on suunnattu naisille. Alaston uhri laitetaan hajareisin istumaan sen päälle ja hänen jalkoihinsa sidotaan painot joiden painoa lisätään päivä päivältä, kunnes ne saavat uhrin menemään hitaasti kahtia. 

Junji Ito

Junji ito on Japanin tunnetuin kauhu manga artisti. Hänen kuuluisimpia teoksiaan ovat Uzumaki, Gyo ja Tomie. 

Päätin kerätä pelottavimpia ja hämmentävimpiä kohtauksia hänen teoksistaan.

Haastattelu kannibaalin kanssa

Issei Sagawa murhasi viattoman naisen ja söi hänen lihaansa kolmen päivän ajan. Lakien porsaanrei'istä johtuen, Issei on ollut vapaa mies tähän päivään saakka.

Iltapäivällä 13. kesäkuuta vuonna 1981, Mies nimeltä Issei Sagawa käveli Bois de Boulogne puiston kulmilla Pariisissa, kantaen kahta matkalaukkua. Matkalaukkujen sisällä oli hänen opiskelutoverin paloiteltu ruumis -- Hollantilainen nainen nimeltä Renée Hartevelt, jonka Issei oli ampunut kolme päivää aiemmin ja syönyt hänen ruumistaan.

Hänet pidätettiin pian. Raporttien mukaan Issei sanoi, "Tapoin hänet syödäkseni hänen lihaansa, kun he tunkeutuivat Issein kotiin, he löysivät Reneen ruumiin osia jääkaapista.

Sagawa joutui istua vankilassa kaksi vuotta ennen oikeudenkäyntiä. Oikeudenkäynnissä tuomari totesi Sagawan olevan selvästi mielisairas ja kykenemätön osallistumaan oikeudenkäyntiin. Hänet siirrettiin mielisairaalaan ja hänet tuomittiin elämään loppuelämänsä kyseisessä sairaalassa suljetulla osastolla. Hänet siirrettiin myöhemmin Japaniin Matsuzavan sairaalaan jossa psykiatri totesi hänen olevan mieleltään terve, mutta "paha".  Jokatapausessa Japanin viranomaiset huomasivat että lain mukaan Sagawaa ei saa pitää vangittuna sairaalassa, koska Ranskan viranomaiset unohtivat toimittaa Japaniin tärkeitä, Sagawan vangitsemista koskevia papereita. Sagawa kirjoittautui ulos sairaalasta 12. elokuuta 1986, ja on ollut vapaa mies siitä lähtien.

Hän kertoi kuulusteluissa yllättyneensä huomattuaan ihmisen ihonalaisen rasvan olevan maissinkeltaista. Kahden päivän aikana Sagawa söi osia ruumiista. Hän kuvaili naisen lihaa pehmeäksi ja hajuttomaksi, ja muistuttavan tonnikalaa. Sagawa yritti hävittää silvotun ruumiin heittämällä ja upottamalla hänet läheiseen järveen, mutta ranskalaiset poliisit saivat hänet kiinni itse teossa ja pidättivät miehen.

Teksti lainattu osittain Wikipediasta.

VAROITUS! EI HERKIMMILLE! Dokumentissa näytetään oikeita kuvia Reneen paloitellusta ja alastomasta ruumiista.

Video on ikärajoitettu, joten sen pystyy katsoa vain Youtube käyttäjät jotka ovat laittaneet iäkseen yli 18 vuotta.

Yläkerran naapuri

Olin juuri muuttanut uuteen asuntoon. Se ei ollut kovin iso, mutta tarpeeksi iso minulle, asuinhan minä yksin. 

Kaikki tuntui sujuvan täydellisesti, kunnes yhtenä iltana yläkerrassa asuvilla naapureilla oli isot juhlat, tai ainakin luulin niitä juhliksi. Aivan kuin joku olisi tömistellyt, taputtanut käsiä ja hakannut seinää. Melu alkoi yhdeksältä ja loppui noin kymmeneltä. En antanut sen häiritä, koska ajattelin vain että he lopettaisivat sen ajallaan, tottakai ihmiset saivat juhlia joskus. 

Viikko tapahtuman jälkeen, samana päivänä, samaan kellonaikaan, melu alkoi taas. Tällä kertaa tömistely ja seinän hakkaaminen oli nopeampaa ja rytmikkäämpää. Aivan kuin joku olisi kävellyt vain ympyrää ja välillä lyönyt nyrkkinsä seinää vasten. En antanut sen häiritä tälläkään kertaa, ja yritin vain saada unta. 

Tätä jatkui monta viikkoa. Pikkuhiljaa aloin menettämään hermoni. Yhtenä yönä, kuulin taas tömistelyä ja taputusta. Mutta ne eivät olleet ainoat äänet jotka kuulin, makuuhuoneeni yläpuolelta kuului sumeaa, epäselvää laulua:

En voinut enää olla tekemättä asialle mitään, joten nousin sängystäni ja kävelin yhden kerroksen ylös, sen oven eteen, josta meteli oli kuulunut. Laulua tai tömistelyä ei enää kuulunut. Koputin oveen kolme kertaa ja odotin että joku tulisi avaamaan sen, mutta ketään ei tullut. Koputin uudestaan, tällä kertaa hieman kovempaa, mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Kokeilin ovenkahvaa ja huomasin että ovi oli auki. Varovaisesti, raotin ovea ja kurkkasin sisään. Asunnossa oli pilkkopimeää. Avasin oven kokonaan ja kun näin että koko asunto oli typötyhjä, tunsin kuinka sydämeni lopetti hetkeksi hakkaamisen. Ketään ei ollut asunnossa. Muutama huonekalu siellä ja täällä, muttei mitään muuta. Kun käännyin ympäri, ovi pamahti kiinni ja kuulin taas saman epäselvän laulun selkäni takana. 

Betsy the Doll

Minulla oli huono lapsuus, kuten useimmilla ihmisillä tänä päivänä. Kenellä ei muka olisi? Isäni lähti ennen syntymääni ja äitini jätettiin huolehtimaan minusta yksin, huolehtiminen oli taito mikä häneltä todellakin puuttui. Äitini retkahti heti huumeisiin, jatkuvaan juhlimiseen jota hän oli tottunut tekemään jo ennen syntymääni ja kohta meidän kahden makuuhuoneen asunto oli muuttunut oopiumiluolaksi.

Ensimmäiset viisi vuotta elämästäni, kuljin sekavassa, pelottavassa sumussa. Savuinen ilma levisi käytävää pitkin olohuoneeseen ja meni makuuhuoneeseeni oven alta. Se vaikutti aina leijailevan ilmassa kauan. 

Tiedän nyt että äitini ei ollut paha ihminen, vain hänen addiktionsa uhri. Kun hänellä oli ylimääräistä rahaa, hän osti ruokaa tai uusia vaatteita minulle kirpputorilta. Ainoat huonekalut huoneessani oli patja ja sinivalkoinen lelulaatikko. Ei sillä, että minulla olisi ollut paljon leluja, vain ne kolme jotka olin saanut syntymäpäivälahjaksi:  piirrustus-setti,  punainen vaunu, ja minun iloni ja ylpeyteni, nukke nimeltä Betsy. 

Betsy oli paras kaverini. Pidimme kuvitteellisia teekutsuja, nukuimme yhdessä, ja jopa menimme kylpyyn yhdessä. Muistan jopa hänen äänensä. Kun nyt muistelen keskusteluja nukkeni kanssa, tajusin että kärsin luultavasti harhoista, kiitos savupilvien jotka leijailivat jatkuvasti pienessä asunnossamme. 

Silti muistan hänen äänensä: mukavan ja pirteän kikatuksen. Muistan myös asiat joita hän sanoi minulle ja asiat jotka hän halusi minun tekevän. Hän käski minua varastamaan, yleensä ruokaa tai kyniä. Hän halusi että toisin hänelle myös veitsiä ja haarukoita, ja että löisin pahaa miestä joka nukkui meidän sohvalla. Jouduin aina pulaan, mutta Betsy ei. Kun kerroin äidilleni että Betsy laittoi minut tekemään nämä asiat, hän vain pudisti päätään. Äiti ei koskaan uskonut minua. Aikuiset eivät koskaan usko.

Kun kuudennet syntymäpäiväni olivat tulossa, kysyin äidiltä jos voisimme pitää juhlat. Halusin kutsua kaikki ilkeät tytöt koulustani ja tarjota heille jäätelöä ja kakkua jotta he pitäisivät minusta. Muistan kun seisoin sinä päivänä keittiössä, odottaen äitini vastausta. Coca Cola lasi tärisi holtittomasti hermostuneissa käsissäni. Odotin jännittyneenä kun äitini alkoi tyhjentämään ruoka kassiaan, aivan kuin hän ei olisi edes kuullut minua. Tiesin että hän oli. Viimeinkin, kun keräsin rohkeuteni ja kysyin uudestaan, hän kääntyi katsomaan minua ja pudisti päätään.

"Syntymäpäiväjuhlat? Laura, tuo on naurettavaa. Ei minulla ole varaa ruokkia 15 lasta jotka eivät ole edes minun. Helvetti, pystyn juuri ja juuri ruokkimaan edes sinut! Syöt kuin norsu, varsinkin sinun kokoiselle tytölle. Tai siis, olen pahoillani Laura kulta. Täällä on tuskin edes minulle mitään mitä syödä, puhumattakaan kokonaisesta luokasta joka on täynnä muiden ihmisten kakaroita.

Katsoin alas ja äitini pudisti taas päätään, mumisi jotain ja meni olohuoneeseen. Kuulin musiikin menevän kovemmalle kun monia ihmisiä käveli sisään. Jotkut lähtivät, jotkut jäivät, en koskaan tuntenut heitä kumminkaan.

Se ei yksinkertaisesti ollut reilua, äitini järjesti juhlia koko ajan. Entä minä? Olin lapsi! Kaikilla kavereillani oli syntymäpäiväjuhlia ja nyt ilkeät tytöt koulussa tietäisivät että olen liian köyhä pitämään edes yhtiä ja kiusaisivat minua vielä enemmän.

Tunsin kyyneleet silmäkulmissani kun juoksin huoneeseeni ja paiskasin oven kiinni takanani. Betsy makasi sängyllä ja hymyili. Hän hymyili aina. Yleensä se sai minut paremmalle mielelle, mutta nyt se teki minut vain vihaiseksi. Hän vain tuijotti minua, hymyillen. Hän aikoi käskeä minua tekemään taas jotain pahaa. Tämän takia äiti ei voinut järjestää minulle syntymäpäiviä. Sen takia koska Betsy sai minut aina ongelmiin. Tämä oli kaikki Betsyn syytä! Betsyn ei tarvinnut mennä kouluun eikä hän koskaan joutunut ongelmiin kuin minä. Ja minun nuoressa mielessäni, minä todellakin uskoin että nukke oli syypää kaikkeen, ei äitini. 

Sitten minä napsahdin. Minä kiljuin raivoissani ja heitin pullon sängyn laitaan niin kovaa kuin pystyin. Löin Betsyä otsaan ja hän lensi lattialle. Hyvä. Nostin pullon ja löin häntä uudestaan ja uudestaan. Luulin, että olisin kuullut hänen naurun ja löin häntä entistä kovempaa. Sitten minä nauroin. Kun raivoni oli laantunut, raahasin Betsyn lelulaatikolleni ja heitin hänet sinne. Paiskasin sen kiinni ja potkaisin laatikon seinää vasten; En koskaan halunnut nähdä Betsyä uudelleen - en koskaan. 

En koskaan omistanut toista nukkea Betsyn jälkeen. Noin viikko myöhemmin poliisi tuli käymään ja kaksi kilttiä naista ottivat minut asumaan uuteen kotiin, missä oli ruokaa ja leluja eikä huumeita. Lelulaatikko meni varastoon ja punaiset vaunut katosivat. En nähnyt äitiäni enää sen jälkeen. Kun kasvoin vanhemmaksi, sijaisvanhempani kertoivat että hän oli vankilassa, ja tuli olemaan siellä 25 vuotta. Se oli okei minulle; en tuntenut mitään häntä kohtaan kumminkaan. Näin silti painajaisia hänen kanssaan asumisesta. Mutta hitaasti, aloin parantua. Keskityin koulunkäyntiin ja en huomioinut äitini vankilasta lähettämiä kirjeitä . Hän yritti saada minuun yhteyttä useita kertoja kun täytin 20 vuotta, mutta hylkäsin kaikki hänen puhelunsa.

Kunnes tänä aamuna... Olen nyt 30-vuotias, asun kahden lapseni ja rakastavan aviomieheni kanssa. Minulla on kaunis koti, kaksi koiraa ja olen sosiaalityöntekijä joka yrittää tehdä muutosta lapsille, joilla on ollut samankaltainen lapsuus kuin minulla itselläni. Olen iloinen, olen vakaa ja olen tyytäväinen. Joten kun kuuntelin äitini lähettämän ääniviestin joka kertoi että hän todella halusi puhua minulle, päätin antaa hänen kertoa sanottavansa. 

Koska lapset olivat ehtineet tulla jo koulusta, menin meidän takapihalla olevaan vajaan kuuntelemaan äitini viestin. Vaja oli lasten käytössä suurimmaksi osaksi ja heillä oli tapana leikkiä siellä kesällä. Istuin vanhan lelulaatikkoni päälle jota he nykyisin käyttävät teekutsu pöytänä ja soitin numeroon jonka äitini oli jättänyt. 

"Haloo? Laura?"

"Hei, äiti. Kuinka voit?"

"Voi Laura, kiitos kun puhut minulle. Tiedän että sinulla on oma elämä ja perhe nyt. Haluaisin tavata heidät joskus! Halusin vain kertoa kuinka pahoillani olen kaikesta."

"Äiti, sinä et tule tapaamaan lapsiani - koskaan. Ja kun kerran soitit, aion kertoa sen mitä olen halunnut sanoa jo vuosia. Oopiumi, heroiini, ne tuhosivat sinut. Ja pahin asia on että vedit minut melkein mukanasi. Olin viisivuotias. Se ei ollut hyvä paikka asua lapselle . Oikeasti, olen yllättynyt että vei niin kauan saada sinut kiinni."

"Laura, tiedän miltä tämä vaikuttaa, mutta oikeasti en tiedä mitään! Katso, se tuskin merkitsee ja ymmärrän miksi sinusta tuntuu tuolta. Miksi vihaisit minua etkä haluaisi minun näkevän lapsiasi. Opin paljon anteeksiannosta kun olin poissa... Voi, Laura, olen niin pahoillani Betsystä."

"Betsy?" Keskeytin hämmentyneenä. "Miksi välittäisit hänestä?"

"Minä tiedän, Laura, usko että tiedän. Se oli kaikki minun syytäni, huumeet, juhliminen. Ja Betsy, voi Luoja, jos vain olisin kiinnittänyt enemmän huomiota, jos olisin vain tiennyt. Hän on poissa minun takiani."

Kun äitini alkoi itkeä, naputtelin sormiani lelulaatikkoa vasten, kärsimättömänä. Huumeet olivat selvästi sekoittaneet hänen mielensä. 

"Äiti," minä huokaisin. "Miksi puhut Betsystä? Ja miksi edes välität? Tiedän missä Betsy on." Suoraan allani. 

"Mistä sinä puhut, Laura? Hyvä Luoja, missä hän on?!"

Siirryin laatikon päältä hämmentyneenä. "Tuota... Betsy on laatikossa, missä hän on aina ollut."

Oli täysi hiljaisuus. 

"Mitä tarkoitat että siskosi on laatikossa?"

"Siskoni? Mistä helvetistä sinä puhut? Oletko jo jäänyt uudestaan huumeisiin koukkuun? Mikä ennätys, jopa sinulta. Betsy on nukke. Lukitsin hänet lelulaatikkooni pari päivää ennen kun sinut pidätettiin hallussapidosta."

"Laura... Voi Luoja, ei... ei... Laura, mitä olet tehnyt? Minua ei pidätetty siitä että käytin huumeita, Laura, minut pidätettiin koska Betsy katosi! Sinä aina kutsuit häntä sinun pieneksi nukeksesi, mutta luulimme että tiesit! Voi Luoja. Luulimme että tiesit. Laura, ei, mitä olet tehnyt vauvalleni?!"

Mieleni oli muuttunut tyhjäksi. Laitoin kännykän viereeni ja nousin seisomaan. Pystyin kuulemaan äitini tuskaisen itkun ja tuntemaan pistävän kivun rinnassani. Muistot painuivat takaisin mieleeni. Ne työnsivät ovea auki mielessäni joka oli ollut lukittuna tiukasti niin kauan että olin unohtanut sen olemassaolon. 

Oliko se edes mahdollista? Voiko trauma ja oopiumi oikeasti sekoittaa pääni niin että olen luullut pientä tyttöä nukeksi? Kerjäämässä ruokaa ja astioita joista syödä, pyytäen minua suojelemaan häntä siltä pahalta mieheltä?

Ei...

Käännyin hitaasti ympäri ja katsoin pientä teepöytää. Se oli aivan liian pieni; ei sinne ihminen mahtunut mitenkään. Mutta entä todella pieni, nääntynyt ja laihtunut lapsi? Entä hän, mahtuisiko hän tuonne? Olisiko tutkija vaivautunut edes katsomaan laatikon sisälle jos siellä olisi ihminen? Minä en vaivautuisi. Se oli vain liian pieni. Ja olin varma että olimme avanneet laatikon jossain vaiheessa kun muutin tänne, vai mitä? Vai oliko joku pimeiden muistojeni sopukoissa aina estänyt minua avaamasta sitä? En muistanut sen koskaan olevan auki. Polvistuin alas ja avasin laatikon hakaset. Olisi parempi jos en katsoisi. Kaikki mitä olin voittanut ja saavuttanut elämässäni, tämä uusi elämä jonka olin ansainnut itselleni. Se kaikki voisi kadota tämän laatikon avaamisella. Minun ei pitäisi avata sitä. Minun pitäisi heittää se vain kaatopaikalle ja unohtaa että se oli koskaan olemassa. 

Minun ei pitäisi katsoa sisälle...

Avasin laatikon. 

Minulla ei koskaan ollut nukkea. Äidilläni ei koskaan ollut varaa sellaiseen. Minulla ei koskaan ollut punaisia vaunujakaan, itseasiassa. Mutta minulla oli lelulaatikko; nätti, sinivalkoinen laatikko. Ja kun olin viisi, hakkasin pikkusiskoni kuoliaaksi ja laitoin hänet laatikon sisään.